Créme de la Créme

Koe on vihdoin ohi ja voin alkaa elpya stressista. Ensi toikseni soin kotona suuren kattilallisen tomaattikeittoa, jonka paalle otin hyvat kahden tunnit unet. Mutta onpahan univelkojen maksun aikakin, mennyt monta yota tosi surkeilla unilla. Koe oli todellinen piinapenkki, mutta nyt on hyva fiilis.

Siihen sisaltyi siis kirjallinen osuus, jossa kuvattiin asiakkaan ongelma, teoreettinen tausta sille ja perusteet kuntoutukselle seka intervention tarkka sisalto tavoitteineen. Tanaan oli kaytannon osuus, jossa tanskalaisen tt-koulun opettaja ja ohjaava toimintaterapeuttini observoivat (hiljaa istuen, katsoen ja kynat suhisten muistiinpanoja tehden) kun terapoin asiakasta, joka kuntoutuu siis aivoveritulpan seurauksista. Itse intervention jalkeen minulla oli vartti aikaa valmistautua suulliseen osuuteen, jossa kerroin kymmenen minuuttia lisainformaatiota asiakkaasta ja liitin intervention toimintaterapian viitekehykseen. Sitten alkoi varsinainen hauskuus; kansallinen kyselytunti! Terapeutti ja opettaja kyselivat minulta kaksikymmenta minuuttia kiperia kysymyksia aivohalvauksen aiheuttamista vaurioista ja kuntoutuksen tieteellisesta perustasta seka syita valitsemiini harjoituksiin. Molemmilla piti pokka kasittamattoman hyvin, oli todella kuumat paikat kuulusteltavana. Sen jalkeen poistun odottamaan juryn paatosta, joka oli, luojan kiitos, puoltava.

---

Suomessa aion

• tavata perhettani ja ystaviani yltakyllaisyyteen saakka
• leipoa korvapuusteja ja kokeilla Martha Stewartista kopioimaani Vanilla vanilla -cup cake-reseptia
• hengittaa savutonta ilmaa
• kayda henkevia ja intohimoisia keskusteluita toimintaterapiasta luokkatovereideni kanssa
• pussailla parson russell -narttu Nellia loputtomiin (ja ehka sen omistajaakin... )
• kayda omalla punttiksella ja jossain puntarilla
• syoda hyla-tuotteita, Reissumiesta, aidin sampyloita, tofua ja tonnikalaa mexicana
• liota Antin kylpyammeessa ja haastaa Antin painimatsiin
• luultavasti jatkaa aikidoa minulle suositellussa dojossa
• valmistaa jouluksi kuriositeettina tanskalaisia Klejner-kekseja (uppopaistettuja, luonnollisesti)
• puhua puhelimessa
• nauttia Euroviisutunnelmasta paikan paalla perjantain harjoituksissa (okei taa on jo toukokuuta)
• pyyhkia polyt kodistani ja shoppailla ihanassa suomalaisessa ruokakaupassa
• nauttia valkeasta joulusta (joohan?!)

Tanskasta jaan kaipaamaan

• mahtavaa aikidoporukkaa ja harjoituksia
• ystavallisia bussikuskeja
• Fuglebjergin kunnan autoilla ajamista
• asiakkaitani toimintaterapiassa
• tanskan kielen puhumista
• omaa alakerran punttisaliani isoine peileineen
• vehreytta, tuulimyllyja ja matalia, kauniita kivitaloja
• paivittaista pyorailya
• tanskalaisten hymyja
• Sophieta, Louta, Mariaa, Annea, Olgaa, Ivanhoeta, Linneaa, Peteria ja Grithia
• tanskalaista voimakkaanmakuista juustoa
• kahvilan luksus-brunssia (parhaassa seurassa; kiitos Johanna ja Ville!) seka Wok&Chopstick -ravintolan mahtavaa ruokaa
• ruokakauppojen valtavaa luomuvalikoimaa
• rutiinejani ja omaa kotoisaa kamppaani
• judoa
• inhimillisempaa otetta tyontekijoihin (lyhennetyt tyoviikot, muokatut tyoymparistot jne.)
• lenkkeja, joilla voi katsella ulkoa pimeasta sisalle lampimiin koteihin

"Jokaisessa lahdossa on hiven kuolemaa." kuten sanoi joku, en muista kuka, mutta alunperin ranskaksi. C'est la vie ja sita rataa.