Nain se homma etenee!
Alkaa olla elama niin bisia taalla ettei koneelle jouda... Kaikki mallillaan siis. Viime viikko oli aika rankka, kun oli niin taysi, mutta samalla mahtava. Maanantaina alkoi aikido, joka oli etenkin sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan oikein onnistunut valinta. Keskiviikkona kavin Koopenhaminassa Lotte-kodissa, joka sinallaan jo reissuna ansaitsisi oman postauksen, kiitos Tanskan vuoden huonoimman junamatkustuspaivan :-D Olin niin poikki palatessani ja kiitaessani saman tien aikidoon, etta melkein tuli tippa linssiin kun ei kerta kaikkiaan voimat riittaneet tekniikoihin keskittymiseen. Elossa sentaan selvisin.
Torstaina alkoi judo, joka vei sydameni viela aikidoa nopeammin. Paljon kontaktia ja aikamoisen vaativaa, mutta tekniikat ovat jotenkin helpompia muistaa minulle ja fyysisyydesta nautin. Perjantaina ajelin tyoharjoilussa autolla n. 40km ja vierailin yksin oman asiakkaani luona, oi niita hyvia viboja mitka siita sain, seka autoilusta etta terapiasta! Illalla oli koulun bileet, joita ennen menin Sophien (samassa harjoittelupaikassa oleva tanskalainen tt-opiskelija) ystavan ja taman poikaystavan luokse syomaan ja etkoilemaan. Koulun bileissa oli aika ekstriimia; musiikki oli tajuttoman kovalla, valaistus erinomaisen hamara ja vilkkuva ja savukoneen lisaksi ilmaa sakeutti tanskalaisten ihana tapa tupakoida sisalla. Mutta hauskaa oli! Tanskalaiset poijaat ovat hyva tanssittajia, hillitonta pyoritysta. Oman mausteensa illalla antoi hieman humalainen pyoramatka kotiin pilkkopimeassa kurvaillen... Lauantaina olo ei ollut niinkaan mahtava.
Onneksi saatoin helpotella sita aikidosta saamani tuttavuuden luona retsinaa maistellen, herkullista illallista syoden ja elokuvia sohvalla katsellen. Kun taas kerran tein myohaista matkaa kotiin pyoran paalla, ajattelin, etta mullahan alkaa olla taalla ihan elama. Etta melkein ystavia ja kaikkee.
Tanaan siivosin kotoisan huoneeni ja sitten ohjaava terapeuttini Maria haki minut tyttarineen retkelle houkuttelevaan sisustuskauppaan maaseudulla. Mukaan kaupasta tarttui pari tuliaista seka mm. vihannesveitsi. Paiva on ollut jannittava; ilma oli kirkas ja kaunis, aurinko paistoi, kuitenkin puolta taivaasta peitti musteenmusta pilvi, jonka paalla kaartui sateenkaari. Ihan epatodelliset varit maisemassa, jotakin Michelangeloa muistuttavaa.

2 Comments:
Ai sharon-liitannaisista resepteista unohtui mainita; aivan superherkkua on seuraava kombo: kreikkalainen/turkkilainen jogurtti (10% RASVAA! total tms.), pilkottu sharon, kookoshiutaleita. Siita ei jalkkari parane :-P
Jummi. Oot sitten tavannut ihan erilaisia tanskalaisia. Yksi irlantilaistuttu seukkaa tanskalaispojan kanssa ja on vakuuttanut kaikille että tanskalaiset ovat kertakaikkiaan aivan liian viileitä tanssiakseen, paitsi umpituubassa.
Muistelen myös muutamn vuoden takaista iltaa Köpiksen Ungdomshusetilla. Esiintymässä oli huima gridcorepunk-orkesteri Amerikan Yhdysvalloista ja tanskalaisyleisö hurjimmillaan saattoi taputtaa jalalla tahtia ja aplodeerata kappaleen päätyttyä. Ei ainuttakaan pogoajaa. (Illan huippu taisikin olla Fjernsyn Fjernsyn niminen punkjazzorkesteri, mutta ei sekään saanut ihmisiä tanssilattialle.)
Hyvä jos ennakkoluuloni on osoittautunut vääräksi.
Ja lopppuun saksalais-kamerunilaisen judo-opettajamme Herwen viisaus: "Kuchen backen und essen, so muss Judo sein!" - "Leivo kakkuja ja syö ne, sellaista kuuluu judon olla!" (oi jospa löytyis Suomesta samanhenkinen sensei...)
Post a Comment
<< Home