Kruununprinsessan vastoinkaymiset
Meri on kiitollinen nimi maassa, jossa se aantyy lahestulkoon samoin kuin kruununprinsessan, Maryn nimi. Nimi ei valitettavasti suojaa vastoinkaymisilta.
Kaikki alkoi lauantaina poistuttuani Sesam Burgerin hamyisasta turvasatamasta. Karttaa tarkasteltuani lahdin taluttamaan pyoraani sateenvarjo toisessa kadessa lapi Næstvedin keskustan kohti Karen Marenia mieli jo juhlatunnelmaa hilpeillen. Sade ei aluksi ollut kovin tiheaa ja matka klubille naytti kohtuulliselta. Neuvoa en aikonut kysya, silla kyllahan kartanluku vanhalta sudenpennulta onnistuu. Meripartiolaiselta jopa sateessa.
Puolen tunnin, rankkasateen, nalan, markien kenkien ja maarattoman edestakaisen vaelluksen jalkeen olin jo varma, etta kartta valehteli. Vaelsin kanaalin ymparilla auvoisassa yksinaisyydessani etsien epatoivoisesti Ihmista, jolta kysya neuvoa. Haaveilin paluusta Sesam Burgeriin ahmimaan kanasalaattia tai fillaroinnista kodin lampoon. Lopulta loysin kuitenkin pariskunnan, joka oitis neuvoi tien perille. Karen Maren oli aivan kulman takana. Kuten selvisi, se todellakin oli merkitty karttaan vaarin. Sympatiani ovat kaikkien niiden turistien puolella, jotka laillani kulkevat Via Dolorosaansa janoisten keidasta etsien.
Itse klubi-ilta oli ihana. Erinomaista musiikkia, seuraa ja tunnelmaa. Tanssin koko illan. Ihmiset olivat hyvantuulisia ja lahestyvia, mutteivat humalaisia tai epakohteliaita. Kotimatka sujui vikkelasti fillarin selassa.
Vastoinkayminen numero kaksi koitti tiistaina. Jo yolla olin herannyt kurkkukipuun ja aamulla olo oli inha. Otin laakkeen ja lahdin toihin. Oloni kuitenkin paheni vaajaamatta ja yhdeltatoista jatin tyopaikan tomut taakseni ja matkasin takaisin Næstvediin. Jalleen rivakassa sateessa poljin huonovointisena kotiin vallyjen valiin. Kuume ampaisi hetkessa lahelle 39 astetta ja paiva meni nukkuessa ja lahes houraillessa, uskomattoman lihassaryn kourissa. Illalla otin vihdoin uuden laakkeen, joka laski kuumeen ja virtasin hikea vuolaasti. Aamulla olo oli siedettava, ja tanaan lahinna nuhainen.
Tanaan, kuten eilenkin, oli oikein hyva paiva toissa, ja valilla paistoi jopa aurinko! Vaan kun ehdin taas bussilla Fuglebjergista Næstvediin, satoi isoja rantaroiskaleita. Jonotin postissa maksamaan vuokraani, jonka erapaiva oli eilen. Vuoroni koitti. Visani ei kaynyt. Lahdin kalastamaan automaattia, jonka loysin noin 800 metrin turhan, kylman ja maran kierroksen jalkeen. Automaatti vaitti, ettei korttini ole validi. WTF? Vaan tosiaan, kortti oli expiroitunut lokakuussa. Palasin postiin saalittavan markana loskasta ja postivirkailijat olivat kovin osaaottavia. Sanoivat, etta tama ei ole minun paivani. Silla sekunnilla olin tasmalleen samaa mielta.
Fillaroin jo tutuksi tulleessa sateessa kotiin ja nyt olen tietokonehuoneessa, jossa joudun asentamaan joka kerta Firefoxin uudestaan, jotta saan Gmailin toimimaan kunnolla. Se ei kuitenkaan tunnu enaa missaan, silla onnistuin maksamaan vuokrani. Kohta paasen kotihuoneeni lampoon ja voin ravita karsinytta mieltani ruoalla, tv-viihteella seka ammattikirjallisuudella. Vain kynttilanvalo uupuu, silla se on jo palanut loppuun. Paiva on taas minun.
Lisaksi minulla on toinenkin Visa. Se umpeutuu vasta 2008.
---
Bubblin' Under: muitakin suomalaisia on tanaan Tanskassa.
posted by ylimuuli @ 7:53 AM
5 Comments:
no johan oli! mutta kiva että elämä jo voittaa:) meillä on talvi; tuulen kipakoimaa pakkassäätä -ja lunta. poikaset tekivät heti ekana päivänä jättimäisiä lumipalloja.
ja huomenna on ne merirosvo-synttärit, luulen et merirosvoni on pate, aarrearkku alkaa olla kunnossa mutta mistä mahtaisin löytää suklaisia kultarahoja???
ja harjoittelussa on kyllä ollut mukavaa. tänään olen opettanut koululaisille sokkopingistä -on hauskaa kannattaa kokeilla jos sellaiseen törmää:)
t.leena
Elama voittaa, todellakin. Ja noina hetkellisena aikoinakin kun paa savuaa harmista suunnittelen yleensa vaikka blogikirjoitusta, jolloin harmi kaantyy huumoriksi. :-)
Hyvia merirosvosynttareita!! Ihan mahtavaa. Suklaisia kultarahoja... ennen vanhaan niita sai mista tahansa. Stokkalta niita saa edelleen, ainakin muistaakseni. Ehka loysit niita jostain? Kerro sitten miten Pate veti ;-)
Sokkopingis kuulostaa hilpealta, miten ihmeessa sita pelataan? Itselleni tulee mieleen vain aivan kamala kokemus liikuntaa erityisryhmille -kurssilta, jossa pelasimme maalipalloa. Tiedathan, silmat sidottuina vieritetaan isoa, PAINAVAA palloa, joka kilisee. Sain sen pompun kautta leukaani enka sen jalkeen ole edelleenkaan vapaa satunnaisesta hammashermosarysta. Damn maalipallo! :-D
Taallakin paasee harjoittelussa paljon liikkumaan ja tekemaan, ihanaa kun ei tonoteta istuen koko paivaa. Itse asiassa suurin osa on jonkinlaista fyysista puuhailua. Sopii ihmiselle paljon paremmin kuin se istuminen.
Kaikkea ihanaa sinne Korson kekkereihin ja viettakaa ihana viikonloppu! :-)
Terv. Muuli
Osanottoni visa-kortin erääntymisestä... Minulle sama lievän vittumainen yllätys tuli kaupan kassalla toissapäivänä Koska olen nykyisin köyhä en kulje käteisen kanssa ja jouduin polkemaan himaan hakemaan oikean visa-kortin erääntyneen electronin tilalle, jotta voin maksaa noin viiden euron ostokset. Matkaa lähikaupasta kotiin on reippaasti toista kilsaa, kun asun tämmöisessä autojen ja supermarkettien ihmemaassa.
Sitten kotiovella oli joku kakara kinuamassa Halloween-karkkia, enkä meinannut ymmärtää, mitä se halus. Muutenkin ärsytysherkässä tilassa taisin sihahtaa jotain melko töykeää, ei ollut edes pukeutunut.
Tästä keräsin ideoita blogipostausta varten, mutta into laimeni, kun harmistuskin hävisi. Semmosta se on elämän ylä ja alamäkiä.
stokkalle mäkin niitä menin ensin etsimään, mutta olivat loppu. no tänään sain hyvän vinkin ja opastuksen ihan kauppaan saakka(itiksessä, en muista enää kaupan nimeä) ja sieltähän niitä löytyi:) löysin myös tikkareita joista jää pimeässä hohtava luuranko:)
pate oli menestys -veti hyvin aarrearkun etsintää ja kutsui vieraat merirosvot laivaansa herkuttelemaan ja oli oikein hyvä isäntä ja juttua riitti puolin ja toisin ...että tänään on leikitty;D
ja sokkopingiksestä, siinä on hieman jääkiekkokaukaloa muistuttava pingispöydän kokoa oleva pöytä, hieman krikettimailan oloiset mutta pienemmät mailat, pallo; hiukkasen pingispalloa suurempi kulkusella varustettu, hanskat pitää ehdottomasti olla käsissä ja mustat lasit silmillä, eli kaikki on taatusti sokkoja. sitten vaan höristetään korvia ja yritetään kuulla missä se pallo menee ja yritetään palauttaa se naapurin puolelle, ja miksei ihan maaliinkin -kivaa, ja tosi haasteellista, pitää olla ihan hiljaista ja keskittyä kuunteluun...hikeen pääsee:)
t.leena
ps. kiva et opparinne edistyy!
http://blog.360.yahoo.com/blog-P7w6NT8yeq87yHBtyNmQ?p=430
siis piti vielä sanomani et täältä löytyy pate...on yhä kesken, mutta sai sentään koukkukäden tänään:)
t.l
Post a Comment
<< Home